1 Nyt Job sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat
kapinaan.
Murehtiminen vie minulta voimat.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää
ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4 Minä esittäisin hänelle asiani
ja toisin julki kaikki todisteeni.
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,
ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?
Ei, hän kuuntelisi minua.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,
jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun
vaellukseni.
Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä
kestän.
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,
hänen tietään olen seurannut. En ole siltä
poikennut.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.
Jumala on suuri ja ankara
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen
muuttaa?
Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle
määrännyt,
eikä sitä ole vähän.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,
kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni,
minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.