Edellinen luku,
1Kun
ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
21
1. Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla
oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin
vieressä.
2. Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: "Anna minulle viinitarhasi
vihannestarhaksi, koska se on niin likellä minun linnaani; minä annan
sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä
annan sinulle sen hinnan rahana".
3. Mutta Naabot vastasi Ahabille: "Pois se, Herra varjelkoon minua
antamasta sinulle isieni perintöosaa".
4. Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta,
jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut:
"En minä anna sinulle isieni perintöosaa". Ja hän pani maata
vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.
5. Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle:
"Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?"
6. Ahab vastasi hänelle: "Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia
ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat,
annan minä sinulle toisen viinitarhan sen sijaan', mutta hän vastasi:
'En minä anna sinulle viinitarhaani'".
7. Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: "Sinäkö olet käyttävinäsi
kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen;
minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan."
8. Ja hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen
sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat
Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan.
9. Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Kuuluttakaa paasto ja asettakaa
Naabot istumaan etumaiseksi kansan joukkoon.
10. Ja asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että
he todistaisivat hänestä näin: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja
kuningasta'. Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi."
11. Ja kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen
kaupungissansa, tekivät, niinkuin Iisebel oli käskenyt heitä ja niinkuin
oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt.
12. He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etumaiseksi
kansan joukkoon.
13. Ja kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. Ja ne
kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: "Naabot
on kironnut Jumalaa ja kuningasta". Silloin he veivät hänet kaupungin
ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi.
14. Sitten he lähettivät Iisebelille tämän sanan: "Naabot on kivitetty
kuoliaaksi".
15. Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, sanoi
Iisebel Ahabille: "Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin
viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta; sillä Naabot ei
ole enää elossa, vaan on kuollut".
16. Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, nousi hän ja lähti
jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.
17. Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
18. "Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu
Samariassa. Katso, hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt
ottamaan haltuunsa.
19. Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä
tappanut että anastanut perinnön?' Ja puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin
sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren,
tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi'."
20. Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä vihamieheni?" Hän
vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä
on pahaa Herran silmissä,
21. niin katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut
pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki
tyynni.
22. Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Jerobeamin, Nebatin pojan,
suvulle ja niinkuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska sinä olet
vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.
23. Myöskin Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin
Jisreelin muurin luona.
24. Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja
joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut."
25. Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä
tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen
vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
26. Hän teki ylen kauhistavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan
niinkuin amorilaiset tekivät, jotka Herra karkoitti israelilaisten
tieltä.
27. Mutta kun Ahab kuuli nämä sanat, repäisi hän vaatteensa, pani
paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Ja hän makasi säkki yllänsä ja
liikkui hiljaa.
28. Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
29. "Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän
on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen
aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen
sukuansa."
Seuraava luku,
1Kun