Edellinen luku,
Laul.l
KORKEA VEISU
8
1. "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut
ulkona, sinua suutelisin, eikä minua kukaan halveksuisi.
2. Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua.
Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua."
3. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa
minua.
4. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää
häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
5. Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten? "Omenapuun alla
sinut herätin. Siellä sai sinut äitisi kerran, siellä sai sinut emosi.
6. Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä
rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen
hehku on tulen hehku, on Herran liekki.
7. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä
tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden
hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."
8. "Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä teemme
siskollemme sinä päivänä, jona häntä kysytään?
9. Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeasta harjan; jos hän on ovi,
sen setrilaudalla suljemme."
10. "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit; vaan nyt olen hänen
silmissään niinkuin antautuvainen."
11. "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa; hän on jättänyt
viinitarhan vartijoiden huostaan; sen hedelmistä saisi tuhat
hopeasekeliä.
12. Minun viinitarhani on minun omassa hallussani. Sinulle, Salomo,
tulkoot ne tuhat, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."
13. "Sinä yrttitarhain asujatar, toverit kuuntelevat ääntäsi; anna minun
sitä kuulla."
14. "Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille."
Seuraava luku,
Laul.l