1 Siellä Bileam sanoi Balakille: "Rakenna minua varten seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä." 2 Balak teki, kuten Bileam oli pyytänyt, ja sitten Balak ja Bileam polttivat jokaisella alttarilla uhrina sonnin ja pässin. 3 Bileam sanoi Balakille: "Pysy täällä polttouhriesi luona, niin minä menen vähän loitommaksi. Ehkäpä saan kohdata Herran. Sitten kerron sinulle, mitä hän minulle ilmoittaa." Ja Bileam meni eräälle puuttomalle kukkulalle.
4 Siellä Jumala ilmestyi Bileamille, ja Bileam sanoi: "Minä olen nyt rakentanut seitsemän alttaria ja uhrannut kullakin alttarilla polttouhrina sonnin ja pässin." 5 Silloin Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa." 6 Bileam palasi Balakin luo, joka odotti moabilaisten päämiesten kanssa polttouhrien lähellä. 7 Sitten Bileam lausui nämä sanat:
-- Aramin maasta, idän vuorilta, haetti minut
luokseen
Balak, Moabin kuningas, sanoen näin:
"Tule avukseni ja kiroa Jaakobin kansa,
tule ja solvaa Israelia."
8 Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa,
miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa?
9 Kallioiden laelta minä näen heidät,
kukkuloilta minä heitä tähyilen.
He ovat kansa, joka pysyy muista erillään,
he eivät lue itseään toisten kansojen joukkoon.
10 Kuka laskisi Jaakobin jälkeläiset, joita on kuin tomuhiukkasia, kuka Israelin kansan, monilukuisen kuin hiekanjyvät? Saisinpa kuolla oikeamielisten lailla, olisipa loppuni niin kuin heidän!
11 Silloin Balak sanoi Bileamille: "Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!" 12 Bileam vastasi: "Minä voin sanoa vain sen, mitä Herra käskee."
16 Herra ilmestyi Bileamille, pani sanat hänen suuhunsa ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa." 17 Bileam meni Balakin luo, joka odotti moabilaisten päämiesten kanssa polttouhrien lähellä. Balak kysyi Bileamilta: "Mitä Herra sanoi?"
18 Silloin Bileam lausui nämä sanat:
-- Nouse, Balak, Sipporin poika,
ja kuuntele minua tarkoin!
19 Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele,
hän ei muuta mieltään.
Hänkö ei tekisi, mitä sanoo?
Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
20 Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa.
21 Ei ole onnettomuutta Jaakobin varalle,
ei pahaa Israelin osalle.
Heidän kanssaan on Herra, heidän Jumalansa,
he ylistävät kuningastaan riemuhuudoin.
22 Jumala toi heidät pois Egyptistä,
hän antoi heille villihärän voimat.
23 Ei ole loitsua Jaakobia vastaan,
taika ei tehoa Israeliin.
Jaakobista ja Israelista sanotaan:
"Mitä onkaan Herra tehnyt!"
24 Katso, Israel nousee kuin leijona, niin kuin jalopeura se kohoaa jaloilleen, se ei käy levolle, ennen kuin on syönyt saaliinsa ja juonut surmattujen verta.
25 Balak sanoi Bileamille: "Jos et voi kirota heitä, niin älä heitä ainakaan siunaa." 26 Bileam vastasi: "Minähän sanoin sinulle, että puhun vain sen, minkä Herra käskee minun puhua."