1. Ja tapahtui, että hän rukoili yhdessä paikassa, ja kuin hän
lakkasi, sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa: Herra, opeta meitä rukoilemaan,
niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.
2. Niin hän sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: Isä meidän, joka
olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntas.
Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.
3. Anna meille tänäpäivänä * meidän jokapäiväinen leipämme.
4. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin kaikille meidän velvollisillemme
anteeksi annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.
5. Ja hän sanoi heille: kellä teistä on ystävä, ja menee puoliyöstä hänen tykönsä,
ja sanoo hänelle: ystäväni, lainaas minulle kolme leipää;
6. Sillä minun ystäväni tuli matkasta minun tyköni, ja ei minulla ole, mitä
minä panen hänen eteensä.
7. Ja hän vastaa huoneestansa ja sanoo: älä minua vaivaa! ovi on jo suljettu,
ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en minä voi nousta sinulle antamaan.
8. Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna hänelle, että hän on hänen ystävänsä,
niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa tähden nousee ja antaa hänelle niin monta
kuin hän tarvitsee.
9. Ja minä myös sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin
te löydätte: kolkuttakaat niin teille avataan.
10. Sillä jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se löytää, ja joka kolkuttaa,
sille avataan.
11. Kuka teista on isä, jolta poika anoo leipää, antaako hän hänelle kiven?
eli jos hän anoo kalaa, antaako hän kalan edestä hänelle kärmeen?
12. Eli jos hän anoo munaa, antaako hän hänelle skorpionin?
13. Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne,
paljoa enemmin teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anovaisille.
14. Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkä. Ja tapahtui, kuin perkele oli
ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa ihmetteli.
15. Mutta muutamat heistä sanoivat: hän ajaa ulos perkeleitä beelsebubun, perkeliden
päämiehen kautta.
16. Mutta muut kiusasivat häntä ja anoivat häneltä tunnustähteä taivaasta.
17. Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta,
joka erkanee itsiänsä vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen päälle.
18. Jos myös saatana on erinnyt itsiänsä vastaan, kuinka hänen valtakuntansa
on seisovainen? että te sanotte minun perkeleitä belsebubin kautta ajavan ulos.
19. Mutta jos minä perkeleitä belsebubin kautta ajan ulos, kenenkä kautta teidän
poikanne niitä ajavat ulos? Sentähden heidän pitää oleman teidän tuomarinne.
20. Mutta jos minä Jumalan sormella perkeleitä ajan ulos, niin tosin on Jumalan
valtakunta teidän tykönne tullut.
21. Kuin väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hänen omansa ovat rauhassa.
22. Mutta kuin häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänen, niin hän ottaa pois kaikki
hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja jakaa hänen saaliinsa,
23. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani
kokoo, hän hajoittaa.
24. Kuin rietas henki lähtee ihmisestä, niin hän vaeltaa karkeita paikkoja,
ja etsii lepoa; ja kuin ei hän löydä, niin hän sanoo: minä palajan minun huoneeseni,
josta minä läksin.
25. Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.
26. Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä,
ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siellä: ja sen ihmisen viimeiset tulevat
pahemmiksi kuin ensimmäiset.
27. Ja tapahtui, kuin hän näitä sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta äänensä
ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisät, joitas imit.
28. Niin hän sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan
ja kätkevät sen.
29. Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi hän sanomaan: tämä sukukunta on paha,
etsii merkkiä, ja ei hänelle anneta merkkiä, vaan Jonan prophetan merkki.
30. Sillä niinkuin Jona oli Niniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen
Poika oleman tälle sukukunnalle.
31. Etelän kuningatar pitää nouseman tuomiolle tämän sukukunnan miesten kanssa,
ja heitä tuomitseman: sillä hän oli maan ääristä kuuleman Salomonin viisautta,
ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.
32. Niniven miehet pitää tuleman tuomiolle tämän sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman;
sillä he tekivät parannuksen Jonan saarnasta, ja katso tässä on enempi kuin
Jona.
33. Ei sytytä kenkään kynttilää ja pane kätköön eikä vakan alle, mutta kynttiläjalkaan,
että sisälle tulevaiset valkeuden näkisivät.
34. Silmä on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silmäs on yksinkertainen, niin
myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin myös sinun
ruumiis on pimiä.
35. Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.
36. Sentähden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siinä yhtään pimiää
paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla
leimauksella sinun valaisee.
37. Ja hänen puhuissansa rukoili häntä yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa;
niin hän meni ja atrioitsi.
38. Mutta kuin Pharisealainen näki, ihmetteli hän, ettei hän ensin itsiänsä
pessyt ennen ruan aikaa.
39. Niin sanoi Herra hänelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin
puhdistatte, mutta sisälliset teissä ovat täynnä raatelusta ja pahuutta.
40. Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt myös sisälmäistä puolta?
41. Kuitenkin antakaa almua niistä, mitä teillä on, ja katso, niin teille ovat
kaikki puhtaat.
42. Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista
ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan
rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.
43. Voi teitä, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimmäisiä istuimia synagogissa
ja tervehdyksiä turulla.
44. Voi teitä, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillä te
olette niinkuin peitetyt haudat, joiden päällä ihmiset tietämättä käyvät.
45. Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi hänelle: Mestari, näillä sanoilla
sinä myös meitä pilkkaat.
46. Niin hän sanoi: voi teitäkin, te lainoppineet! sillä te raskautatte ihmiset
kuormilla, jotka ovat työläät kantaa, ja ette itse yhdellä sormellannekaan tahdo
niihin kuormiin ruveta.
47. Voi teitä, että te rakennatte prophetain hautoja, mutta tiedän isänne tappoivat
ne.
48. Niin te tosin todistatte ja suostutte teidän isäinne töihin; sillä he tappoivat
ne, mutta te rakennatte niiden haudat.
49. Sentähden myös Jumalan viisaus sanoi: minä lähetän heidän tykönsä prophetat
ja apostolit, ja muutamat niistä he tappavat ja vainoovat:
50. Että tältä sukukunnalta pitää etsittämän kaikkein prophetain veri, joka
on vuodatettu maailman alusta,
51. Abelin verestä hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja
templin vaiheella; tosin minä sanon teille, se pitää etsittämän tältä sukukunnalta.
52. Voi teitä lainoppineet! sillä te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette
menneet sisälle, ja sisälle meneväisiä te kielsitte.
53. Mutta kuin hän oli nämät heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset
kovin häntä ahdistamaan ja viettelemään häntä puhumaan monesta,
54. Ja väijyivät häntä ja pyysivät jotakin onkia hänen suustansa, kantaaksensa
hänen päällensä.