1. Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti
templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet
ja vanhimmat,
2. Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet?
eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
3. Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat
minua.
4. Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
5. Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän
sanoo: miksi ette siis uskoneet?
6. Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä
he uskoivat, että Johannes oli propheta.
7. Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
8. Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä
teen.
9. Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen
ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
10. Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat
hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät
pois tyhjänä.
11. Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat,
ja lähettivät pois tyhjänä.
12. Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät
ulos.
13. Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan
poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
14. Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä
on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
15. Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä
on tekevä heille?
16. Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he
sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
17. Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu
on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
18. Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle
se lankee, sen hän musertaa.
19. Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni
ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän
vertauksen sanonut oli.
20. Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi
teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle
ja maanvanhimman haltuun.
21. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot
ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
22. Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
23. Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua
kiusaatte?
24. Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on?
He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
25. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle,
mitkä Jumalan ovat.
26. Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät
hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
27. Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen,)
ja kysyivät häneltä,
28. Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä
oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja
veljellensä siemenen herättämän.
29. Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
30. Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
31. Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia,
ja kuolivat.
32. Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
33. Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki
seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
34. Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat;
35. Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle
kuolleista, ei he nai eikä huole;
36. Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he
ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
37. Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut,
kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
38. Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle
elävät.
39. Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä
sanoit.
40. Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
41. Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
42. Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu
minun oikialle kädelleni,
43. Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
44. Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
45. Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
46. Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja
ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja
ylimmäiset siat ehtoollisissa,
47. Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän
pitää saaman sitä raskaamman tuomion.