1 Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua:
-- Meillä on lujasti varustettu kaupunki,
meidän turvaksemme hän on rakentanut
muurit ja vallit.
2 Avatkaa portit,
että vanhurskas kansa saa astua sisään,
kansa, jonka uskollisuus ei horju.
3 Sille, jonka mieli on luja ja vakaa,
sinä turvaat rauhan,
kun hän turvautuu sinuun.
4 Ajasta aikaan luottakaa Herraan,
sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
5 Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat
ja heidän ylhäisen kaupunkinsa,
hän raastoi sen alas,
raastoi alas maan tomuun.
6 Jalat sitä tallaavat, köyhien jalat, maan vähäisten askelet.
Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus
7 Oikeamielisten polku on suora,
sinä tasoitat vanhurskaan tiet.
8 Sinun tahtosi tielle, Herra,
me ikävöimme,
me kaipaamme sinua,
me toistamme nimeäsi.
9 Sinua minun sieluni yöllä janoaa, sinua minun henkeni etsii. Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.
10 Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin,
ei opi elämään vanhurskaan tavoin.
Hän vääristää oikeuden,
ei hän näe Herran valtasuuruutta.
11 Sinun kätesi on korkealla, Herra.
Sinun vihollisesi eivät sitä näe.
Mutta vielä he näkevät, miten sinä kiivastut
kansasi puolesta.
Mikä häpeä heille!
Tuli heidät syököön,
nuo sinun vihamiehesi.
12 Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.
13 Herra, meidän Jumalamme,
meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.
Nyt vain sinun nimesi on huulillamme.
14 He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.
15 Suureksi olet tehnyt kansasi, Herra,
olet lisännyt sen määrää,
olet osoittanut suuruutesi
ja työntänyt kauas kaikki maan rajat.
16 Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua,
Herra,
sinun kurituksesi sai meidät suremaan ja
huokailemaan.
17 Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on
tullut,
vääntelehtii ja huutaa kipuaan,
niin olimme edessäsi, Herra.
18 Me olimme raskaana, me vääntelehdimme,
mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme.
Mitään apua emme pystyneet tuomaan,
ketään emme synnyttäneet asumaan maata.
19 Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.
Tuomion päivä maalla ja meressä
20 Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle,
sulje ovet jäljessäsi.
Pysy piilossa lyhyt hetki,
kunnes raivo on ohi.
21 Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita.