1. Sentähden emme saaneet sitä enempi viivyttää, vaan olemme
mielistyneet jäämään Atenaan yksinänsä,
2. Ja lähetimme Timoteuksen, meidän veljemme, Jumalan palvelian ja meidän apulaisemme
Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan ja lohduttamaan teitä teidän uskossanne:
3. Ettei kenkään näissä vaivoissa murehtisi; sillä te tiedätte, että me olemme
sitä varten pannut.
4. Ja tosin, kuin me olimme teidän tykönänne, niin me sen teille edellä sanoimme,
että meidän piti vaivaa kärsimän, niinkuin te tapahtuneenkin tiedätte.
5. Sentähden myös minä en taitanut enään malttaa itsiäni, mutta lähetin tietämään
teidän uskoanne, ettei kiusaaja olisi teitä kiusannut, ja niin meidän työmme
turhaksi tullut.
6. Mutta nyt, kuin Timoteus tuli teiltä meidän tykömme ja ilmoitti meille teidän
uskonne ja rakkautenne, että te aina meitä hyvässä muistossa pidätte ja halajatte
meitä nähdä, niinkuin mekin teitä,
7. Niin me saimme teistä, rakkaat veljet, lohdutuksen kaikessa meidän vaivassamme
ja tuskassamme, teidän uskonne tähden;
8. Sillä nyt me elämme, jos te Herrassa pysytte.
9. Minkä kiitoksen siis me taidamme Jumalalle antaa teidän tähtenne, kaikesta
tästä ilosta, jolla me iloitsemme teistä meidän Jumalamme edessä?
10. Yötä ja päivää rukoillen ahkerasti, että me teidän kasvonne näkisimme ja
täyttäisimme, mitä teidän uskostanne puuttuu.
11. Mutta itse Jumala ja meidän Isämme, ja meidän Herra Jesus Kristus saattakoon
meidän tiemme teidän tykönne.
12. Mutta Herra lisätköön teitä ja antakoon rakkauden yltäkylläisen olla teidän
seassanne ja jokaista kohtaan, niinkuin mekin teille olemme:
13. Että hän teidän laittamattomat sydämenne vahvistais pyhyydessä, Jumalan
ja meidän Isämme edessä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa, kaikkein
hänen pyhäinsä kanssa.