1. Ja Herra puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, läsnä Jordania
Jerihon kohdalla, sanoen:
2. Käske Israelin lasten perimisestänsä antaa Leviläisille kaupungeita heidän
asuaksensa, antakaat myös esikaupungit niiden ympärille Leviläisille,
3. Että he asuisivat kaupungeissa, ja pitäisivät karjansa, tavaransa ja kaikkinaiset
eläimensä esikaupungeissa.
4. Esikaupunkein laveus, jotka teidän pitää antaman Leviläisille, pitää oleman
tuhannen kyynärää kaupungin muurista ulos, kaikki ympärinsä.
5. Niin teidän pitää mittaaman ulkopuolelle kaupunkia idän puolelle kaksituhatta
kyynärää, ja etelän puolelle kaksituhatta kyynärää, ja lännen puolelle kaksituhatta
kyynärää, ja pohjan puolelle kaksituhatta kyynärää, että kaupunki keskellä olis:
se pitää oleman heidän esikaupunkinsa.
6. Ja niiden kaupunkein seassa, mitkä te annatte Leviläisille, pitää teidän
antaman kuusi vapaakaupunkia, että se joka jonkun kuoliaaksi lyö, pakenis niihin.
Vielä päälliseksi pitää teidän antaman heille kaksiviidettäkymmentä kaupunkia,
7. Niin että kaikkiansa kaupungeita, jotka annatte Leviläisille, tulee kahdeksanviidettäkymmentä,
esikaupunkeinensa.
8. Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pitää heille
annettaman enempi siltä, jolla paljo on, ja vähempi siltä, jolla vähempi on:
itsekukin perimisensä jälkeen, joka hänelle jaettu on, pitää antaman Leviläisille
kaupungeita.
9. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
10. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tultuanne Jordanin ylitse Kanaanin
maalle
11. Pitää teidän valitseman teillenne kaupungeita, jotka teille vapaat kaupungit
oleman pitää, joihin tappaja paetkaan, se kuin tapaturmasta jonkun kuoliaaksi
lyö.
12. Ja pitää senkaltaiset vapaakaupungit oleman teidän seassanne, verenkostajan
tähden, ettei tappajan pidä kuoleman, siihenasti että hän koko seurakunnan oikeuden
edessä on seisonut.
13. Ja ne kaupungit, jotka teidän antaman pitää, pitää oleman teille kuusi vapaakaupunkia.
14. Kolme kaupunkia pitää teidän antaman tällä puolella Jordania, ja kolme Kanaanin
maalla: ne pitää oleman vapauskaupungit.
15. Sekä Israelin lapsille, että muukalaisille ja huonekuntalaisille heidän
seassansa, pitää ne kuusi kaupunkia oleman pakoa varten, että sinne pakenis
kuka ikänä jonkun sielun tapaturmaisesti lyö.
16. Joka jonkun lyö rautaisella aseella, niin että hän kuolee, hän on miehentappaja:
sen miestappajan pitää totisesti kuoleman.
17. Jos hän paiskaa jonkun kivellä, joka hänen kädessänsä on, josta kuolla taidetaan,
ja se kuolee, niin hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.
18. Jos hän lyö häntä jollakulla puuaseella, josta taidetaan kuolla, ja se kuolee,
hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.
19. Verenkostajan pitää itse tappaman miehentappajan: kohdatessansa häntä, pitää
hänen sen kuolettaman.
20. Jos hän syöksee hänen vihasta taikka paiskaa häntä väijymisessä, niin että
hän kuolee,
21. Taikka vihasta lyö häntä kädellänsä, niin että hän kuolee, niin pitää sen
totisesti kuoleman, joka hänen löi; sillä hän on miehentappaja. Veren lähimmäinen
lanko pitää tappaman hänen kohdatessansa häntä.
22. Mutta jos hän syöksee hänen tapaturmasta ilman vihata, taikka heittää jotakin
hänen päällensä ilman väijymystä,
23. Taikka heittää häntä kivellä, josta kuolla taidetaan, ja ei sitä nähnyt,
niin että hän kuolee, ja ei ole hänen vihamiehensä, ei myös hänelle mitäkään
pahaa aikonut:
24. Niin pitää kansan tuomitseman lyöjän ja verenkostajan välillä, näiden oikeutten
jälkeen.
25. Ja kansan pitää vapahtaman miehentappajan verenkostajan käsistä, antaen
hänen tulla vapaakaupunkiin jälleen, johon hän pakeni; ja siellä pitää hänen
oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti, joka pyhällä öljyllä voideltu on.
26. Mutta jos miehentappaja rohkiasti menee vapaakaupunkinsa rajain ylitse,
johon hän paennut on,
27. Ja verenkostaja löytää hänen ulkona vapaakaupunkinsa rajoista, ja lyö hänen
kuoliaaksi, niin ei pidä hänen sen vereen syypää oleman;
28. Sillä hänen piti vapaakaupungissansa oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti
ja ylimmäisen papin kuoleman jälkeen tuleman perintömaallensa jälleen.
29. Nämät pitää oleman teille ja teidän lapsillenne oikeuden säädyksi, kaikissa
teidän asumasioissanne.
30. Joka lyö jonkun kuoliaaksi, se miehentappaja pitää tapettaman todistajain
suun jälkeen, ja yksi todistaja ei pidä sielua vastaan täysi todistus oleman
kuolemaan.
31. Ja ei teidän pidä ottaman yhtäkään hintaa miehentappajan hengen edestä,
joka itse pahuudesta on kuoleman matkaan saattanut; sillä hänen pitää totisesti
kuoleman.
32. Ja ei pidä teidän yhtäkään hintaa ottaman siltä, joka vapaakaupunkiinsa
paennut oli, niin että hän tulis jälleen asumaan maalle ennen papin kuolemaa.
33. Ja älkäät saastuttako maata, jossa te asutte; sillä se joka vereen vikapää
on, hän saastuttaa maan, ja maa ei taida puhdistettaa verestä, joka siihen vuodatettu
on, muutoin kuin sen veren kautta, joka sen vuodattanut on.
34. Älkäät te saastuttako maata, jossa te asutte, jossa myös minä asun; sillä
minä olen Herra, joka asun Israelin lasten seassa.