Paavali ja Timoteus, Jesuksen Kristuksen palveliat, kaikille
pyhille Kristuksessa Jesuksessa, jotka Philipissä ovat, ynnä piispoille ja palvelioille:
2. Armo olkoon ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta
Kristukselta!
3. Minä kiitän minun Jumalaani, niin usein kuin minä teitä muistan,
4. (Aina kaikissa minun rukouksissani teidän edestänne, ja rukoilen ilolla,)
5. Että te olette evankeliumista osalliseksi tulleet, ensimäisestä päivästä
niin tähän asti,
6. Sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen
Jesuksen Kristuksen päivään asti päättävä:
7. Niinkuin minulle on myös kohtuullinen teistä kaikista niin ajatella, sentähden,
että minä teidät sydämessäni pidän, sekä minun kahleissani, että evankeliumin
edesvastauksessa ja vahvistuksessa, te kaikki, jotka minun kanssani armosta
osalliset olette.
8. Sillä Jumala on minun todistajani, että minä sydämen pohjasta kaikkia teitä
Jesuksessa Kristuksessa halajan,
9. Ja sitä rukoilen, että teidän rakkautenne enemmin ja enemmin yltäkylläiseksi
tulis kaikkinaisessa tuntemisessa ja ymmärryksessä,
10. Että te koettelisitte, mikä paras olis, ja olisitte vilpittömät, ei kellenkään
pahennukseksi Kristuksen päivään asti,
11. Täytetyt vanhurskauden hedelmillä, jotka Jesuksen Kristuksen kautta teissä
tapahtuvat, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi.
12. Mutta minä tahdon, että te, rakkaat veljet, tietäisitte, että ne, mitkä
minulle tapahtuneet ovat, ovat enemmäksi evankeliumin menestykseksi tulleet,
13. Niin että minun siteeni ovat ilmi tulleet Kristuksessa koko raastuvassa
ja myös kaikille muille.
14. Ja että monta veljeä Herrassa, minun siteistäni vahvistetut, ovat paljoa
rohkiammaksi tulleet pelkäämättä sanaa puhumaan.
15. Muutamat tosin saarnaavat Kristusta kateudesta ja riidasta, mutta muutamat
hyvästä tahdosta.
16. Ne ilmoittavat Kristusta eripuraisuudesta, ei puhtaalla sydämellä, vaan
luulevat niin lisäävänsä minun siteihini murhetta.
17. Mutta nämät rakkaudesta; sillä he tietävät minun olevan pantuna evankeliumin
edesvastaamiseksi.
18. Mitäs siis? Että Kristus kuitenkin ilmoitetaan, ehkä kuinka se tapahtuu,
joko se olis muodoksi, eli totuudella; niin minä siitä iloitsen ja vielä tahdon
iloita.
19. Sillä minä tiedän sen minulleni joutuvan autuudeksi teidän rukouksenne ja
Jesuksen Kristuksen hengen avun kautta.
20. Niinkuin minä ikävöiden odotan ja toivon, etten minä missään häpiään tule,
vaan että Kristus nyt, niinkuin ainakin, kaikella vapaudella minun ruumiissani
ylistetään, joko elämän eli kuoleman kautta;
21. Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.
22. Mutta jos lihassa elää, se on minulle tarpeellinen, ja mitä minä valitsen,
en minä tiedä.
23. Sillä molemmilta minä ahdistetaan: minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen
kanssa; sillä se paljoa parempi olis.
24. Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.
25. Ja minä tiedän totisesti, että minun pitää oleman ja teidän kaikkein kansanne
pysymän, teidän menestykseksenne ja uskonne iloksi,
26. Että teidän kerskaamisenne olis yltäkylläinen Kristuksessa Jesuksessa minusta,
minun läsnäolemiseni kautta taas teidän tykönänne.
27. Ainoastaan käyttäkäät itsenne niinkuin Kristuksen evankeliumille sovelias
on, että jos minä tulen ja näen teidät eli poissa ollessani saan kuulla teistä,
että te olette yhdessä hengessä ja yhdessä sielussa meidän kanssamme evankeliumin
uskossa kilvoitelleet.
28. Ja älkäät antako missään peljättää teitänne vastaanseisojilta, joka tosin
heille kadotuksen merkki on, mutta teille autuudeksi, ja se on Jumalalta.
29. Sillä teille on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei ainoasti että te
hänen päällensä uskotte, mutta myös kärsitte hänen tähtensä,
30. Ja pysytte siinä kilvoituksessa, jonka te minussa näitte ja nyt minusta
kuulette.