1. Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat
veljet! minä olen kaikella hyvällä tunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään
asti.
2. Niin ylimmäinen pappi Ananias käski niitä, jotka läsnä seisoivat, lyödä häntä
vasten suuta.
3. Paavali sanoi hänelle: lyököön sinua Jumala, sinä valkeaksi tehty seinä!
istutko sinä ja tuomitset minua lain jälkeen, ja käsket minua lyödä vastoin
lakia?
4. Mutta ne, jotka läsnä seisoivat, sanoivat: kiroiletko sinä ylimmäistä Jumalan
pappia?
5. Paavali sanoi: en minä tietänyt, rakkaat veljet, häntä ylimmäiseksi papiksi;
sillä kirjoitettu on: sinun kansas ylimmäistä ei sinun pidä kiroileman.
6. Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja toinen osa
Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat veljet! minä olen Pharisealainen
ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen
tähden.
7. Ja kuin hän sen sanonut oli, tuli riita Pharisealaisten ja Saddukealaisten
välille, ja joukko erkani.
8. Sillä Saddukealaiset sanovat: ettei kuolleiden ylösnousemista, eikä enkeleitä,
eikä henkeä ole; mutta Pharisealaiset tunnustavat molemmat olevan.
9. Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten lahkosta nousivat,
kilvoittelivat ja sanoivat: emme mitään pahaa löydä tässä miehessä: jos henki
taikka enkeli on hänelle puhunut, niin emme mahda Jumalaa vastaan sotia.
10. Ja että suuri kapina nousi, pelkäsi sodanpäämies, ettei he Paavalia rikki
repäisisi, ja käski sotaväen mennä alas, ja temmata pois häntä heidän seastansa,
ja leiriin viedä.
11. Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole vahvassa
turvassa, Paavali! sillä niinkuin sinä olet minusta Jerusalemissa todistanut,
niin sinun pitää Roomissakin todistaman.
12. Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja sadattelivat
itsiänsä, sanoen, ettei heidän pitänyt ennen syömän eikä juoman, kuin he Paavalin
olisivat tappaneet.
13. Ja niitä oli enempi kuin neljäkymmentä miestä, jotka tämän valan tehneet
olivat.
14. Ne menivät ylimmäisten pappein ja vanhimpain tykö, ja sanoivat: me olemme
sadatuksilla meitämme kironneet, ei ennen einettä maistavamme kuin me Paavalin
tapamme.
15. Nyt siis ilmoittakaat sodanpäämiehelle ja raadille, että hän huomenna tois
hänen teidän eteenne, niinkuin te tahtoisitte jotakin todempaa häneltä tiedustaa;
mutta ennenkuin hän lähestyy, olemme me valmiit häntä tappamaan.
16. Kuin Paavalin sisaren poika heidän väijymisensä kuuli, meni hän leiriin
ja ilmoitti nämät Paavalille.
17. Niin Paavali kutsui yhden sadanpäämiehistä tykönsä ja sanoi: vie tämä nuorukainen
sodanpäämiehen tykö; sillä hänellä on jotakin hänelle sanomista.
18. Niin hän otti sen ja saatti hänen sodanpäämiehen tykö, ja sanoi: sidottu
Paavali kutsui minun tykönsä ja rukoili minua tätä nuorukaista sinun tykös saattaa,
jolla on sinulle jotakin sanomista.
19. Niin sodanpäämies rupesi hänen käteensä, ja vei hänen erinänsä, ja kyseli
häneltä: mitä se on, mitä sinulla on minulle ilmoittamista?
20. Niin hän sanoi: Juudalaiset ovat päättäneet sinua rukoilla, ettäs huomenna
tuottaisit Paavalin raadin eteen, niinkuin he jotakin todempaa häneltä kuuntelisivat.
21. Mutta älä heitä tottele; sillä enempi kuin neljäkymmentä miestä väijyy häntä,
jotka ovat heitänsä sadattaneet, ei ennen syövänsä eikä juovansa, kuin he hänen
tappaisivat: ja he ovat nyt valmiit odottamassa sinun lupaamistas.
22. Niin sodanpäämies laski nuorukaisen matkaansa ja haasti häntä kellenkään
sanomasta, että hän nämät hänelle ilmoittanut oli.
23. Ja hän kutsui tykönsä kaksi sadanpäämiestä ja sanoi: valmistakaat kaksisataa
sotamiestä menemään Kesareaan, ja seitsemänkymmentä ratsasmiestä, ja kaksisataa
keihäsmiestä kolmannella hetkellä yöstä.
24. Ja valmistakaat muutamia juhtia, että he Paavalin niiden päälle istuttavat
ja vievät terveenä maanvanhimman Feliksen tykö.
25. Ja kirjoitti kirjan tällä tavalla:
26. Klaudius Lysias sille jalolle maanvanhimmalle Felikselle terveyttä!
27. Tämän miehen olivat Juudalaiset ottaneet kiinni ja tahtoivat hänen tappaa.
Niin tulin minä parhaallansa sotaväellä sekaan ja tempasin hänen pois, että
minä ymmärsin hänen Roomalaisen olevan.
28. Ja kuin minä pyysin syytä tietää, mistä he häntä nuhtelivat, niin minä vein
hänen heidän raatinsa eteen,
29. Ja löysin kannettavan hänen päällensä heidän lakinsa kysymyksistä. Ja ei
kuitenkaan heillä ollut yhtään kuoleman eli sidetten syytä.
30. Ja kuin minulle siitä väijymisestä ilmoitettiin, jota Juudalaiset hänelle
valmistivat, lähetin minä kohta hänen sinun tykös, ja sanoin hänen päällekantajillensa:
mitä teillä on häntä vastaan, niin sanokaat maanvanhimman edessä. Ole hyvästi!
31. Ja sotamiehet ottivat Paavalin, niinkuin heille käsketty oli, ja veivät
hänen yöllä Antipatrideen.
32. Ja toisena päivän antoivat he ratsasmiesten häntä seurata ja palasivat leiriin.
33. Kuin he tulivat Kesareaan ja antoivat kirjan maanvanhimmalle, niin he asettivat
myös Paavalin hänen eteensä.
34. Kuin maanvanhin oli kirjan lukenut ja kysynyt, kusta maakunnasta hänen piti
oleman; ja että hän ymmärsi hänen Kilikiasta olevan,
35. Minä tahdon sinua kuulla, sanoi hän, kuin myös sinun päällekantajas tulevat
edes. Ja käski kätkeä hänen Herodeksen raatihuoneeseen.