1. Viiden päivän perästä meni Ananias, ylimmäinen pappi, vanhimpain
ja selväkielisen Tertulluksen kanssa maanvanhimman tykö Paavalia vastaan.
2. Ja kuin hän oli eteen kutsuttu, rupesi Tertullus kantamaan, sanoen:
3. Me elämme hyvässä rauhassa sinun kauttas, ja ne asiat, jotka tässä kansassa
oikein ja hyvin tehnyt ovat sinun toimellas, voimallinen Feliks, me aina ja
joka paikassa hyväksi otamme kaikella kiitoksella.
4. Vaan etten minä sinua kauvan viivyttäisi, rukoilen minä sinua, ettäs pikimiltäs
meitä kuulisit, sinun vakuutes tähden.
5. Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan
kaikille Juudalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on Natsarealaisten eriseuran
päämies.
6. Hän on kiusannut templiäkin riivata; jonka tähden me otimme hänen kiinni
ja tahdoimme tuomita hänen meidän lakimme jälkeen.
7. Mutta sodanpäämies Lysias tuli suurella väellä siihen sekaan ja päästi hänen
meidän käsistämme,
8. Ja käski hänen päällekantajansa tulla sinun tykös; josta sinä taidat itse
tutkien ymmärtää kaikista niistä, joita me hänen päällensä kannamme.
9. Ja Juudalaiset tähän myös mielistyivät, sanoen niin olevan.
10. Niin Paavali vastasi, kuin maanvanhin häntä viittasi puhumaan: että minä
tiedän sinun monta ajastaikaa olleen tämän kansan tuomarina, tahdon minä pelkäämättä
edestäni vastata.
11. Sillä sinä taidat ymmärtää, ettei enempi ole kuin kaksitoistakymmentä päivää,
sittekuin minä menin ylös Jerusalemiin rukoilemaan.
12. Ja ei he ole minua templissäkään löytäneet kamppailemasta yhdenkään kanssa,
ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei synagogissa, eikä kaupungissa.
13. Ei he myös taida niitä vahvistaa, mitä he nyt minun päälleni kantavat.
14. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he
eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki,
mitkä laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,
15. Ja pidän sen toivon Jumalan puoleen, jota hekin itse odottavat, että kuolleiden
ylösnousemus pitää oleman, sekä vanhurskasten että vääräin.
16. Ja sentähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään pahentamattoman omantunnon
Jumalan ja ihmisten edessä.
17. Mutta kuin minä monen ajastajan perästä tulin almua ja uhria kansalleni
tekemään:
18. Joissa muutamat Juudalaiset Asiasta löysivät minun puhdistettuna templissä,
ilman yhtäkään kapinaa ja meteliä,
19. Joidenka tulis sinun tykönäs läsnä olla ja kantaa, jos heillä jotakin on
minua vastaan.
20. Eli sanokaan nämät itse, jos he jotakin vääryyttä ovat minussa löytäneet,
koska minä seisoin raadin edessä.
21. Mutta tämän yhden sanan tähden, jonka minä heidän seassansa seisoissani,
kuolleiden ylösnousemisesta, huusin, minä teiltä tänäpänä tuomitaan.
22. Kuin Feliks tämän kuuli, viivytti hän heitä; sillä hän tiesi hyvin tämän
tien menon, ja sanoi: kuin Lysias sodanpäämies alas tulee, niin minä tahdon
tutkia teidän asianne.
23. Ja käski sadanpäämiehen kätkeä Paavalin, ja antoi hänen saada levon, ja
ettei yhtäkään hänen omistansa kiellettäisi häntä palvelemasta taikka käymästä
hänen tykönänsä.
24. Mutta muutamain päiväin perästä tuli Feliks emäntänsä Drusillan kanssa,
joka Juudalainen oli, ja kutsutti Paavalin eteensä, ja kuulteli häntä uskosta
Kristuksen päälle.
25. Mutta kuin hän puhui vanhurskaudesta ja puhtaasta elämästä ja tulevaisesta
tuomiosta, peljästyi Feliks, ja vastasi: mene tällä haavalla matkaas; vaan kuin
minä saan tilan, niin minä sinun tyköni kutsutan.
26. Toivoi myös Paavalilta hänellensä rahaa annettavan, että hän olis hänen
päästänyt, jonka tähden hän myös usein hänen tykönsä kutsutti ja puheli hänen
kanssansa.
27. Kuin kaksi ajastaikaa kulunut oli, tuli Porkius Festus Feliksen siaan. Mutta
Feliks tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa ja jätti Paavalin sidottuna.